Sannan treeneissä oli ilokseni tällä kertaa puomi ja A-este. Ilokseni siksi, että aloitin Incan kanssa kontaktien harjoittelun uudella tapaa; nyt vaadin siltä pysähtymisen ja päällä maata kohden kosketus (tai "etupään niiaus" oikeammin)  kontaktin alhaalla. Vasta sitten se saa namun heitettynä tassujensa väliiin. Vielä en yritä juosta ohi, vaan pysyn rinnalla, mutta aika hyvältä keinolta tämä näyttää.

Kosketusta olen opettanut Incalle aiemmin, tuolloin on käytössä ollut kangaspala. Nyt jätin kankaan pois, ja hyvin se näyttää ymmärtävän idean, eikä etsi kangaspaloja tai targetteja kentältä.

Ensimmäisellä kerralla jätin Incan alkuun ja siirryin itse kahden esteen taakse, mistä kutsuin Incan. Koska itse en tuossa kohdassa voinut kauheasti juosta, töksähti Incankin vauhti. Niinpä toisella kertaa lähdin ensimmäisen esteen takaa ja Inca syöksyi todella kovaa, aitojen yli  ja kun se tuli puomille, niin se meni to-osi kovaa puomin loppuun ja pysähtyi siihen . Namupalkka, joka EI tule kädestäni, vaan lentää maahan, on ilmeisen kiva ja vauhtia lisää tuova palkka. A:n alastulo ei ole niin hieno, mutta ihan hyvällä mallilla sekin jo on. Sylikäännös ei minulta tällä kertaa oikein luonnistunut, mutta iloisin olinkin noista kontakteista. Lopuksi olisimme menneet koko radan, mutta selkäni ilmoitti eriävän mielipiteensä, joten jätin ratajuoksun väliin ja kävelimme kotiin.

Huomenna Ojangossa hyppyrata, kahteen kisaan en uskalla selkäni kanssa osallistua