Tällä kerralla Mizy ei oikein jaksanut keskittyä minuun, vaan uusien koirien tarkastelu olisi ollut ehkä kiinnostavampaa. Lisäksi seuraamisen paikka ei oikein ollut kohdallaan, mutta arvelen, että olen seurattanut liian pitkiä osuuksia ilman palkkaa. Niinpä seuraamista tehtiin nyt lyhyissä osissa ja paljon palkkaa. Myös eilen illalla iltapissalla otettiin metrin seuraamisia ja useita palkkoja, joten vaikuttaisi, että seuraaminen alkaa taas olla mielenkiintoista ja kannatttavaa.

Iloinen asia on se,  että pidin noutokapulaa Mizyn suussa useita kertoja, kun se istui vierelläni ja siitä sitten luovutus käteen (päätin siis, että noutoesine tuodaan sivulle, ei eteen). Tämän jälkeen tein riskillä heiton, vartalon taivutuksella tein avustavan liikkeen, kun Mizy toin kapulaa sivulleni, istui  ja ehdin salamana ojentaa käteni, luovutus kiitos .

Metalliesinekin (Nooralta lainattu) nousi maasta pienen painostuksen avuin. Ensin naksautin merkiksi, että metalliesine on todella se, mitä haluan. Mizy koitti tarjota maahanmenoa ja  kapulan nenäkosketusta, mutta lopulta nosti sen minulle. Vähän myöhemmin teki saman uudelle, mutta hieman tiukemmalla äänelä kehoitin "nouda", niin kapula nousi nätisti käteeni. 

Välillä hieman rennonpana suoituksena tein siipidummyn noutoa sivussa ja se vasta olikin mieluisa tehtävä. On se fiksu tyttö, kun tajuaa, mikä miellyttää ohjaajaakin eniten  .