Kun Incan kanssa aloitettiin uusi SM kausi, oli mulla selkeänä tavoitteena saada nollat kasaan ja kisata sitten ensi kesäkuussa Nastolassa.

Tämä heijastui ihan varmasti niin treeneissä kuin kisoissakin jos/ kun epäonnistumisia tuli, niin vaikken mukamas Incalle mitään näyttänytkään, niin se herkkänä koirana luki ohjaajaa ja aloitti rauhoittelut. Monta kisaa ollaan mentykin niin, että Inca parin hypyn jälkeen on lyönyt kirsunsa maahan ja mulla pinna sitten kiristynyt .

Tässä vähän pohdiskelin, missä agilityn suhteen mennään ja tein parit tarkistukset:

1) ulkopuolisiin koulutuksiin en Incan kanssa enää mene, se ei todellakaan kestä toistoja 20min ajan, kun itse tekee ihan oikein, kömpelön ohjaajan takia toistoja tehdään ja agility ei ole sille itsessään mitenkään kovin palkitseva laji (tekee sitä vain, kun tekee kanssani mielellään töitä)

2) tarkistin ja korjasin tavoitteeni tälle kaudelle: ihan sama tuleeko nollia tai ei, kisoissa pidetään hauskaa ja kiva, jos kolmen esteen yli mennään vauhdikkaasti, niin voittajia ollaan

Tuolla periaatteella kisattiin viime sunnuntaina ja Incalla ei kirsu mennyt maahan, ilmeisen riemukkaasti loikkasi puomin alamenon (5vp), mutta ystävääni lainatakseni "se taitaa olla pieni hinta siitä ilosta, että meillä oli taas hauskaa". Hyppiksellä taisin itse riemastua koiran vauhdista niin, että unohdin tarkistaa aidan sijainnin ja virheellisesti työnsin Incan hypyn taakse, mutta kivaa meillä oli.

Voikin olla, että nollia alkaa taas jossain vaiheessa tulemaan ikäänkuin vahingossa, mutta vaikkei tulisikaan, niin pääasia on, että meillä on taas mukavaa radalla