Incan (Redadict First Chance) kanssa aloitettiin kisaaminen vuonna 2006, sen ollessa 2-vuotias. Agility ei koskaan ollut Incalle "se juttu", vaan nome olisi ollut enemmän sen mieleen.

Aloitimme kisaamisen maxi-luokassa, mutta vuonna 2008 uudelleenmittautin sen ja siirryimme medi 2-luokkaan. Maxi 2-lk oltiin jo yksi silloisten sääntöjen mukainen nousunolla tehty, sekä joitakin "ei-nousunollia".  2-luokassa ei kauaa viihdytty, vaan nousimme kolmen kisan jälkeen 3-luokkaan.

Inca ei juurikaan irronnut ohjaajasta, joten vauhtimme oli ohjaajan vauhdin mukainen . Aika paljon sain tehdä töitä motivoinnin suhteen, osansa haluttomuuteen toi varmasti Incan anaalirauhasongelmat, jotka jumiuttavat sen selän herkästi. Mutta hienoja onnistumisiakin olemme kokeneet yhdessä. Inca on opettanut niin motivoinnista, kuin ylipäätänä koirista todella paljon minulle ja olenkin todennut, että jos se ei ole "se elämäni koira", niin aika lähellä se sitä on  .

Syksyllä 2011 Incaa alettiin hoitamaan virtsan pidätyskyvyttömyyden vuoksi Propalinilla, joten meidän kisaamiset päättyivät siihen. 

 Kuvat ©Paula Häkkinen

Inca treenaa edelleen tyttäreni Idan kanssa agilityä ja opettaa vuorostansa Idalle motivoinnin tärkeyttä .